Miten Junamatka Barcelonaan Johti Ihmeelliseen Kohtaamiseen

Toukokuussa 2022, noin vuosi sen jälkeen kun olin lopettanut Amazon-verkkokauppatoiminnan ja käyttänyt suuren osan säästöistäni, aloin etsiä puhelinmyyjän töitä. Nämä mahdollistivat töiden tekemisen Espanjasta käsin suomalaisille yrityksille, joissa palkkataso oli huomattavasti korkeampi kuin espanjalaisissa yrityksissä.

Etsittyäni töitä, silmiini osui työpaikkailmoitus, jossa kerrottiin varainkeruutehtävästä, jossa kerättiin varoja nuorten tukemiseksi. Tämä kiinnitti huomioni, koska ajattelin voivani käyttää myyntiosaamistani niiden auttamiseen, jotka ovat avuntarpeessa. Työssä soitettiin suomalaisille, kerrottiin järjestön toiminnasta ja pyydettiin heitä tukemaan järjestön toimintaa nuorten hyväksi.

Laitoin hakemuksen työpaikkaan ja hyvin nopeasti Daavid, joka toimi tiiminvetäjänä myyntifirmassa, joka nosti varoja kyseiselle järjestölle, oli minuun yhteydessä ja oli heti valmis palkkaamaan minut työhön. Tapana oli, että työntekijät työskentelisivät yhteiseltä toimistolta Fuengirolasta käsin, mutta Daavid hyväksyi, että tekisin töitä kotoa käsin Torreviejasta, jos homma toimisi, ja sehän toimi.

Kun olin työskennellyt noin viikon ajan työssä, olin jo noussut Daavidin myyntitiimin parhaaksi varainkerääjäksi. Tämä ei yllättänyt minua, koska olin kokenut tämän saman aiemmassa myyntityössä, jota tein ennen Amazon-verkkokauppabisneksen aloittamista, mutta Daavidille se kyllä oli yllätys.

Kesäkuussa, kun olin ehtinyt työskennellä Daavidin tiimissä noin kuukauden, ilmoitin Daavidille, että lähden käymään Barcelonassa, ja hän suostui.

Barcelonaan matkustin junalla Alicantesta 14. kesäkuuta 2022.

Ennen matkaa yritin varata junalippua kyseiselle päivälle, mutta joka kerta, kun yritin sitä varata, tuli vain ilmoitus, että maksusuoritus epäonnistui, enkä siis saanut junalippua netin kautta varattua, vaikka yritin tehdä sen monella eri maksukortilla.

Vanhempani, jotka olivat tulleet Torreviejaan lomaa viettämään, veivät minut juna-asemalle 14. kesäkuuta hyvissä ajoin ennen junan lähtöä, että voisin sieltä ostaa junalipun kyseiseen junaan. Tämä onnistui ja sain ostettua junalipun Barcelonaan.

Junassa istuin omalle paikalleni erään miehen viereen, jonka kanssa emme puhuneet alkumatkasta sanaakaan. Valenciassa junaan nousi isokokoinen mies, joka heitti ison rinkkansa hattuhyllylle ja tuli istumaan niin, että hän oli kasvokkain minun ja vieressä istuvan miehen kanssa. Hän tervehti meitä kovalla äänellä ja tarinaa alkoi tulla suusta kovalla tahdilla.

Jossain kohtaa matkaa mies kysyi, mitä minä teen. Vastasin, että levitän Jumalan Sanaa. Hän antoi minulle nyrkkitervehdyksen ja alkoi kertoa, kuinka hän oli matkalla Ukrainaan auttamaan ihmisiä ja jakamaan hyviä uutisia Jeesuksesta Kristuksesta.

Kyseisen miehen nimi oli Owen Pomana, ja hän matkan aikana kertoi ihmeellisen todistuksen siitä, miten hän oli osana vaarallista moottoripyöräjengiä Australiassa ja kuinka hän juuri ennen vankilaan menoa oli tullut uskoon. Hän kertoi, kuinka hän oli sitten koko vankila-aikansa evankelisoinut muita vankeja, ja kuinka suuri osa heistä oli antanut elämänsä Kristukselle hänen todistuksensa kautta. Hän oli vankilasta vapautumisensa jälkeen jakanut Jumalan Sanaa mitä vaikeimmissa paikoissa ja oli nyt menossa Ukrainaan sota-alueelle antamaan toivoa ihmisille.

Hän myöhemmin myös pääsi toimimaan sotilaana Ukrainassa rintamalla, ja siellä hän edusti Jeesusta Kristusta. Voitte katsoa Owen Pomanan ihmeellisen tarinan YouTubesta etsimällä: "Owen Pomana - The Banned Preacher".

Jos olette yhteydessä Oweniin, kertokaa hänelle Alexanderilta terveisiä, siltä jonka hän tapasi junamatkalla Barcelonaan. Koko tämän junamatkan me puhuimme Jumalasta, jaoimme tarinoitamme, ja vieressä olevat vain ihmettelivät.

BARCELONAN TARINAN JATKOA

Barcelona-matkallani jatkoin työskentelyä varainkeruun parissa, mutta nopeasti sinne tultuani koin äänen sisälläni sanovan, että ne työt tulisi lopettaa. Laitoin sitten tiiminvetäjä Daavidille viestiä siitä, että haluan lopettaa työt ja alkaa keskittyä muihin asioihin.

Kerroin viestissä Daavidille junamatkallani tapaamasta Owen Pomanasta, joka oli viettänyt vankilassa aikaa ja kuinka hän nyt levitti Jumalan Sanaa ympäri maailmaa. Kerroin myös, kuinka Owen oli yhdistänyt minut Tony Anthonyn kanssa, joka oli The Great Commission Society -nimisen organisaation toimitusjohtaja. Tony oli itse tullut uskoon vankilassa, mutta toimi nyt tämän organisaation johtajana, joka keskittyi Jumalan Sanan levittämiseen ympäri maailmaa.

Daavid olisi kyllä halunnut minun jatkavan työssäni, mutta ymmärsi päätökseni lopettaa, joten varainkeruutyöni päättyi ollessani Barcelonassa.

Tästä keskustelusta kului noin viikko. Olin edelleen Barcelonassa, kun ääni sisälläni alkoi ohjata minua palaamaan varainkeruutyöhön. Laitoin sitten Daavidille viestiä, että haluaisin palata työhön jos olisi mahdollista että tekisin sitä vain viisi tuntia päivässä. Tämän viestin Daavid otti riemuiten vastaan ja soitti perääni nopeasti.

Daavid alkoi puhelussaan yllättäen kertoa omasta historiastaan. Hän kertoi, kuinka hän oli sössinyt elämässään ja viettänyt myös itse aikaa vankilassa, ja kuinka hän nyt koitti saada asioita järjestykseen. Hän kertoi, ettei vielä uskonut Jumalaan kuten minä, mutta hän kertoi, että koska oli aiemmin tehnyt paljon pahaa, niin nyt hän vuorostaan halusi tehdä hyvää, koska uskoi sen hyvän tulevan hänelle takaisin.

Niinpä jatkoin varainkeruutyössä vielä elokuuhun asti työskentelemällä noin viisi tuntia päivässä. Jokaisen työpäivän päätteeksi kävin läpi kaikki soittamani kontaktit ja rukoilin heidän puolestaan jotta he tulisivat tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja sen, mitä Hän on tehnyt heidän puolesta. Tämän lisäksi olin myös lopettanut varainkeruupuheluni sanomalla: "Jumalan siunausta ja rauhaa. Jumalan valtakunta on lähellä."